”KEPOS”
Yleinen kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu
RATKAISUN YLEISKUVAUS
Kepos (κῆπος; /kɛ̂ː.pos/) on muinaista kreikkaa ja viittaa rajatilaan todellisen ja kuvitellun, kaupungin ja luonnon välissä; ihmisen luomaan matalan kynnyksen julkiseen tilaan, johon kaupunkilaiset ovat tervetulleita keskustelemaan, vaihtamaan ajatuksia ja oppimaan uutta.
Kepos liittyy osaksi julkiseksi muutettua palatsipuistoa ja kaupunkiympäristöä, entistä puuvillatehdasalueen “naisten kaupunkia”, josta on kuoriutunut kaupunkilaisia ja vierailijoita vapaa-ajalla houkutteleva monipuolinen, elämyksellinen ja ainutlaatuinen kaupunkimiljöö. Kepos määrittää ympärilleen uusia urbaaneja kohtaamisen tiloja, puutarhoja ja aukioita kulttuurin, taiteen ja tapahtumien näyttämöiksi. Museorakennuksen ympärille syntyvät uudet aukiot Finlaysoninaukio sekä Sara Hildénin aukio.
Ehdotus kiinnittyy paikalleen kaupungin ensimmäinen korttelin koordinaatiston ja liittyy kiviaineisena (kivi ja savi) vanhan tehdasmiljöön vahvaan ja tunnelmalliseen materiaalisuuteen. Uuden museorakennuksen massoittelu sisältää tulijaa tervehtivine julkisivun laskoksineen hienovaraisia viittauksia sekä palatsiin että puuvillatehtaan porttiin. Sisätiloja avataan harkituin aukotuksin ympäristöönsä, ja julkisivujen detaljit ovat hienostuneita ja jalankulkijan mittakaavaan sovitettuja.
Yleisölle avoimet tilat – aula museokauppoineen, kahvila, monitoimisali ja työpajatila – liukuvat osaksi katuja, uusia aukioita ja puistoa. Museon ylimmässä kerroksessa sijaitsee laskevan ilta-auringon suuntaan avautuva ’orangerie’, joka palauttaa puistoon sieltä aikoinaan puretun talvipuutarhan. Näyttelytiloista kudotaan levollinen paikkojen sarja ihmisen, elävän kaupunkiympäristön ja taideteosten kohtaamiselle.
MUSEOKOKONAISUUS KAUPUNGISSA
Museokokonaisuuden ja vanhan tehdasmiljöön välinen suhde on luonteva ja keskusteleva. Hillityn elegantti museorakennus ja sen ympäristöönsä muotoilemat aukiot viimeistelevät tehdasmiljöön kaupunkitilan ja toimivat siltana ympäröivään puistoon. Vanhan tehdasmiljöön tavoin uuden museokokonaisuuden muotokieli pohjautuu käytännönläheisyydestä johdettuun geometriaan. Ympäristöään korkeampana se muodostaa kaupunkikuvallisen kiintopisteen korttelin luoteiskulmaan kaupunkitilan liukuessa saumattomasti sisälle rakennukseen. Museorakennuksen ilme on yhtä aikaa arvokas, lempeä ja sovittautuva. Kokonaisuus pysyy historiallisesti helposti luettavana ja ymmärrettävänä. Finlaysonin palatsin ja entisen tehtaan pääkonttorin välinen näkymälinja korostaa konttorin historiallista yhteyttä palatsipuutarhaan. Museo kunnioittaa ympärillään olevia rakennuksia ja muodostaa kaikkiin neljään suuntaan mielenkiintoisia kaupunkitilaan sovittautuvia paikkoja, taukoja ja hengähdyksiä, ’kepoksia’.
Ehdotus lisää entisestään tehdasalueen yllätyksellisyyttä saavuttaessa tehtaan kapeilta kujilta ja sisäpihoilta pääkonttorille, jonka eteen levittäytyvä Sara Hildènin aukio tarjoaa uuden, parannetun näkymän ja yhteyden palatsipuistoon ja houkuttelee samalla ohikulkijoita aukion kautta kahvilaan ja sisään museoon. Kokonaisuus tuo julkisen puiston luontevammaksi osaksi kaupunkia. Uusien sisääntuloaukioiden kautta ehdotus elävöittää kaupunkitilaa luomalla monimuotoisen kulttuurin ja taiteen alustan, joka mahdollistaa sekä erilaiset tapahtumat että uusia kohtaamisen paikkoja sekä kaupunkilaisille että museon vierailijoille. Museorakennuksen harkitut laskostukset, erkkerit ja parvekkeet houkuttelevat ja avaavat museotoimintaa kaupunkitilaan. Yksityiskohdat suunnitellaan kävijän näkökulmasta kokemuksellisiksi. Rakentaminen on korkeatasoista ja innovatiivista sekä ympäristön suojelutavoitteiden, ekologian ja kulttuurin kannalta kestävää.
ARKKITEHTUURI JA MATERIAALIT
Museokokonaisuuden arkkitehtuuria määrittelee rakennuksen ja kaupunkitilan materiaalinen yhtenäisyys ja rauhallisuus. Pelkistetty mutta ilmeeltään lempeä kuutio tuo hienostuneen kontrastin vanhan tehdasmiljöön ja ympäristön moninaiseen historialliseen arkkitehtuuriin.
Rakennuksen pääjulkisivut Finlaysoninkadulle ja Kuninkaankadulle maantasokerroksissa ovat avoimia ja lasitettuja (SG-lasitus, kirkas, heijastamaton). Sara Hildénin aukion vaalea, museorakennuksen julkisivun sävyihin sovitettu vettä läpäisevä kiveys lipuu sisään kahvilatilaan. Finlaysoninkadun jaetun katutilan torin läpäisevä luonnonkiveys niinikään jatkuu elegantisti käsiteltynä museon aulaan liittäen sen saumattomaksi osaksi kaupunkitilaa.
Museorakennus muureineen jatkaa tehdasmiljöön vahvaa ja eheää materiaalimaailmaa: kokonaisuus rakentuu kiviaineisena poltetusta tai polttamattomasta savimateriaalista (saven sitomista kiviaineksista), jonka sävystö toistaa ympäristön rakennuksia. Arkkitehtuurissa on pyrkiä tutkimaan luonnonmukaisen, tiivistetyn savi-kivimateriaalin mahdollisuuksia, jossa eroosiokatkot toteutetaan poltetuin keraamisen sauvoin, mutta rakennus on mahdollista toteuttaa myös poltetusta tiilestä. Sara Hildénin aukio käsitellään sään kestävin, poltetuin tiilin, joissa toistuvat julkisivun sävyt.
Näyttelytilat ovat vaaleaksi slammattuja kattopintojen sulautuessa seiniin ja muodostaen rauhallisen kokonaisuuden savibetoniterrazzon kanssa.
MUSEON SUHDE WILHELM VON NOTTBECKIN PUISTOON
Ehdotuksessa museo liittyy osaksi Wilhelm von Nottbeckin puistoa, ja museon edustalla kaikille avoin uusi Sara Hildénin aukio avaa puiston uudella tavalla kaupunkilaisille: kokonaisuudesta muodostuu puiston uusi sisäänkäynti. Uutta museon ulkotilaa voidaan hyödyntää myös ulkonäyttelytilana, jolloin puisto synnyttää kiehtovan tausta näyttelytoiminnalle. Puiston puut säilytetään ehdotuksessa: erityisesti vanha, iso tammi tulee merkittäväksi osaksi museokokemusta. Lisäksi Finlaysoninkadun lehmukset pääkonttorin edustalla säilytetään. Museon aulasta on suora yhteys puistoon, ja kahvilatoiminnan on mahdollista levitä kahvila-aukiolta nousevin portain puiston puiden latvustojen alle. Muistuman puistosta aikaisemmin puretusta orangeriesta synnyttää museorakennuksen katolta puistoon avautuva talvipuutarha, joka palvelee museotoiminnan ohella niin ikään kahvilatoimintoja ja erilaisia tapahtumia.
LAAJUUSTIEDOT
Tilaohjelman mukaiset tilat yhteensä 4 048 m²
Kaikki tilat yhteensä 5 218 m²
näyttelykierrossa hyödynnettävä porrashuone 480 m2
tekniset tilat / hlökunnan liikennetilat / p-laitoksen sis.käynti / aputilat 690 m2
Bruttoala 5 915 brm²
Tehokkuusluku 1.46
Tilavuus 30 340 m3
Kerrosala 5 050 kem²
Viherkerroin 0,74
Arvostelupöytäkirja
Tiimi
Martino De Rossi, Kristiina Kuusiluoma, Taavi Henttonen, Paula Leiwo
Alikonsultit
Operavisual ja Framax, ulkoperspektiivit
Pietro Zaccaria, tutkijatohtori
